Kalevalaa merinovillasta

Vuosi 2018 alkoi virkkauksien osalta Kalevala CAL -projektilla. Olin ajatellut, että yrittäisin vähän tuhota omia lankavarastoja, mutta miten taas kävikään näin, että alennuksessa (vieläpä erittäin hyvässä alessa) sattui Joulun jälkeen olla tähän peittoon erittäin hyvää lankaa... Siispä houkutus vei voiton. Mielessäni on ollut kokoajan kyllä tämä peitto, kunhan sopiva lanka osuisi kohdalle. Vastoin ohjeistusta, jossa liitos ja reunus tulisi ohuemmalla langalla, kuin itse palat, teen kaiken yhdellä ja samalla langalla Gjestal 100% SW Merinoull. Nimensä mukaisesti siis konepestävää 100% merinovillaa.

Halusin yksivärisen peiton ja vaihtoehtona mielessäni oli joko puhtaan valkoinen tai tummanharmaa. Ja koska vaaleita peittoja on näkynyt paljon ja tummia taas suhteellisen vähän, päädyin tähän tummanharmaaseen. Kuvassa on kaksi ensimmäistä palaa: Ilmatar ja Sotkan pesä sekä Maailman synty aluillaan.

Väriäkin täytyy toki elämässä olla ja mikäs sen parempi kohde värien käytölle, kuin siivousliinat eli tutummin ehkä tiskirätit. Yli kahteen vuoteen meillä ei ole ollut käytössä muita rättejä, kuin näitä puuvilla-bambusekoitteesta virkattuja. Vanhimmat alkavat olla hieman kulahtaneita, mutta ehjiä kuitenkin. Hyvin ovat siis kestäneet. Nyt on muutama uusikin taas tehtynä.

 Pipoistakaan ei ihan vielä päästä eroon, joten tässä vielä yksi :D Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Pipoja

Samalla ohjeella, kuin täällä aiemmin esiintynyt pystyvirkattu pipo, tein nämä joululahjapipot. Toisesta toivottiin vähän pidempää lörppäpipoa ja toisesta ihan tavallista. Lankana käytin Drops Cotton Merinoa kaksinkertaisena, 4,5mm koukulla.

Pidempi pipo on tehty 60:llä silmukalla ja 4 kerää lankaa riitti nippa nappa. Lyhempi pipo taas 50 silmukalla. Lankoja ja tupsuja tällä pipotehtaalla vielä riittää ainakin kahteen pipoon, itselle ja miehelle :)

Pystyvirkattu pipo

Pipo on aina ollut minulle enemmän tai vähemmän hankala juttu. Päälaelta aloitettua pipoa en ole koskaan saanut oikein onnistumaan, en ainakaan niin, että se olisi ollut hyvän näköinen vielä päässäkin. Jokin aika sitten törmäsin ohjeeseen, jossa pipo oli virkattu pystysuunnassa. Tämä ohje löytyi Lämmin ilo -blogista. Virkkasin pipon kiinteillä silmukoilla aina silmukan takareunaan, jolloin syntyi mukavan tuntuista pintaa ja hyvä jousto. Lankana käytin Drops Baby Merinoa ja 3,5mm koukkua. Lankaa kului tähän 4-vuotiaan pipoon suunnilleen puolitoista kerää.

Pipo oli malliltaan erittäin positiivinen yllätys. Poikakin tykkää uudesta pipostaan ja mikä tärkeintä, mukavan tuntuinen lanka, joka ei kutia :) Mies tilasi itselleen jo tällä mallilla pipon ja taidanpa tehdä itsellenkikin.