Lost in time...

Aikani muiden tekemiä Lost in time -huiveja ihasteltuani, rupesin itsekin tuumasta toimeen. Linkki suomennettuun ohjeeseen löytyy Mijo Crochetin sivulta. En löytänyt sopivaa liukuvärjättyä merinovillalankaa, mutta yksivärisestä Filcolanan Arwetta -langasta löytyi sopivat värisävyt, joilla sain huiviin liukuvärjätyn vaikutelman. Vaikka kyseinen lanka onkin pääasialliselta käyttötarkoitukseltaan sukkalanka, sopii se hyvin huivilangaksikin. Eikä kutia, koska on merinovillaa. Tupsuineen huiviin kului lankaa 215g 3,5mm koukulla. Tämän huivin kääräisen joulupakettiin, mutta vähän tekisi mieli tehdä itsellekin tälläinen, sen verran tyytyväinen tähän olen.

Oikein hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

Ananashuivi ja VINKKI käsitöiden pingotusalustaksi

Pitkästäaikaa jotain valmista! Aloitin tämän ananashuivin jo loppukesällä, jolloin tätä näkyi olevan useiden virkkaajien koukuilla ja itsekin ihastuin malliin. Virkkasin tätä aluksi kovalla innostuksella, kunnes huomasin virheen useita kerroksia alempana. Minun on vain aina yksinkertaisesti pakko purkaa työ ja korjata virhe vaikka virhe olisi kuinka pieni, eikä sitä välttämättä muut huomaisi ollenkaan. Mutta itse tiedän virheen olevan ja näen valmiissa työssä vain sen, ellen korjaa sitä. No tässä työssä kerroksia oli purettavana niin paljon, että siinä purkaessa pääsi hieman hermot kiristymään ja työ jäi purkamisen jälkeen kovin pieneksi. Jätin huivinraakileen korin pohjalle odottelemaan myöhempää innostusta. Sitten tuli koulukiireet ja kaikki käsityöt jäivät hetkeksi. Nyt, kun on taas aikaa käsitöille, innostuin tekemään tämän huivin loppuun.

Ohje löytyy Kotivinkin verkkosivulta. Langaksi valitsin ihanan Hjertegarnin Merino Cotton -langan, jossa on 50% puuvillaa ja 50% merinovillaa. Huivista tuli niin ihanan pehmeä ja lämmin. Lankaa kului yhteensä 317g (hapsut laskettuna mukaan) 4,5mm virkkuukoukulla. Ohjeeseen nähden minulla oli hieman ohuempi lanka ja pienempi koukku, joten tein ohjeesta poiketen vielä yhden ananaskerroksen enemmän ja hapsuista tein lyhyemmät.

Aiemmin olen pingottanut huivit petauspatjaan, mutta epäkäytännöllisyyden takia (koska sängyssä täytyisi nukkuakin :D) aloin etsiä jotain tarkoitukseen paremmin sopivaa systeemiä. Blogeissa olen nähnyt pingotusalustoina lasten ruutuhyppymattoja, jotka kootaan paloista. Sellaista meninkin Biltemasta hakemaan, mutta matkalla lastenosastolle huomasin Biltemassa tummanharmaan treenimaton, joka koostui vastaavasta materiaalista koottavista paloista. Hintaakin vain vaivaiset 13,99e (4kpl 61x61cm palaa). Niinpä yllättyneenä ja varsin tyytyväisenä nappasin niitä heti kaksi pakkausta mukaani. Vertasin näitä vielä matkalla kassalle ruutuhyppymattoon ja nämä palat ovat siis isompia ja vähän paksumpia, eikä mitään turhia irtoavia paloja, kuten ruutuhyppymatossa, jonka paloissa on irrotettavat numerot. Kotona totesin, että nämähän ovat aivan täydelliset pingotusalustat, kun kiinnitin ananashuivia nuppineuloilla kiinni alustaan!

Huivin pingotus

Nyt sain valmiiksi ihan itsellenikin simpukkahuivin. Nyt huivi on pingottumassa ja sitten huivi onkin valmis käyttöön.

Miksi huivi kannattaa pingottaa? Siksi, että huivista tulee sileä, ilmava, viimeistellyn näköinen ja kuvio erottuu kunnolla. Huivin mitat myös kasvavat aika paljon. Pingottamattoman huivin kuvio taas ei näy ja se on ryppyinen ja tiiviin näköinen.

Pingotus tehdään yksinkertaisesti niin, että valmis työ kastellaan läpimäräksi, puristetaan ylimääräinen vesi pois (ei väännetä) ja asetellaan sopivalle alustalle. Itse käytän petauspatjaa tähän. Sitten vain venytetään kevyesti huivi sopivaan muotoon mittanauhaa apuna käyttäen ja kiinnitetään nuppineuloilla. Annetaan rauhassa kuivua, jonka jälkeen työn voi irrottaa.

Ohjeen tähän huiviin olen laittanut aiemmin blogissani

Kylmeneviin syyspäiviin -Simpukkahuivi

Tämä huivi oli todella mukava ja ennenkaikkea helppo virkata ja valmistui aika nopeasti. Tämä lähti äidilleni syntymäpäivälahjaksi, mutta aion tehdä itselleni samanlaisen samasta langasta. Ohje tähän löytyy Raverlysta saksaksi.

Ensin tehdään 10 ketjusilmukkaa, jotka suljetaan renkaaksi.
1.kerros: Ketjusilmukkarenkaaseen tehdään 20 pylvästä.
2.kerros: Yksi pylväs jokaiseen edellisen kerroksen pylvääseen.
3.kerros: Yksi pylväs jokaiseen edellisen kerroksen pylvääseen ja kaikkien pylväiden väliin yksi ketjusilmukka.
4.kerros: 13 ketjusilmukkaa, kiinnitetään piilosilmukalla toiseen pylväsväliin, 5 ketjusilmukkaa, jätetään yksi pylväsväli väliin ja kiinnitetään piilosilmukalla. Jatketaan kuvan mukaisesti ja lopuksi 10 ketjusilmukkaa ja pylväs edellisen kerroksen viimeiseen pylvääseen.

Kuviota seuraamalla jatketaan niin pitkälle, että huivi on tarpeeksi iso. Sama kuvio toistuu kokoajan ja sen oppii nopeasti ulkoa. Kaikkiin pylväsryhmiin tulee aina 10 pylvästä. Arkimamman blogista löytyy tämä suomenkielinen ohje, jonka avulla tein huivin.

Lopuksi venytin huivin nuppineuloilla petariin päiväksi ja se suoristui oikein mukavasti.

Tein 4:n koukulla tästä langasta ja ainakin omalle käsialalleni se oli sopiva. Langassa oli jonkinverran paksuusvaihtelua, mutta se ei haitannut. Sensijaan pajetit langassa ehkä hivenen haittasivat virkattavuutta. Onneksi en joutunut juurikaan purkailemaan, koska sen huomasin, että paljetit jäivät helposti silmukoihin kiinni, kun yritti purkaa. Mutta muuten kaikinpuolin ihana lanka!

Mitäpä kylmä syyspäivä olisi ilman omenapiirakkaa.

Ohje omenapiirakkaan löytyy Liian hyvää -blogista. Korvasin vain pohjan kerman piimällä ja hyvää tuli! Keitin myös vaniljakastikkeen piirakan kaveriksi. Ei ollut vaniljatankoa, mutta korvasin sen ja sokerin vaniljasokerilla, jota saikin laittaa aika reilusti, että vanilja maistui kunnolla.